Ei vaan pääse

Tuntee että pääsee paljon kovempaa, vaan eipä vaan pääse. Siinä tämän päivän kisan tuntemukset täältä Obertilliachista. Koko hermosto taitaa olla kaatumisen jäljiltä melkoisen sekaisin, kun jalat on siis ihan pihalla. Varpaita ei tunne ollenkaan ja sitä rataa kun hiihtää. Ampuminenkin on melkoista arpapeliä. Minulle tosi harvinaisia nykyjä mahtui tämän päivän kahteen ensimmäiseen laukaukseen sataprosenttia. Nyt pitää selvittää onko selälle mitään tehtävissä ja saada tämä homma taas haltuun. Ois niinkun kiva hiihtää sillain kuin pystyy. Tuntuu just nyt melkoisen turhalle kaikki hikiset pisarat ja tunnit mitä on kesällä ja syksyllä vuodattanut lenkillä. Kait sen vaan on pakko joku päivä natsata.
Mehis