Elämäni on muuttunut. Urheilulukiosta saakka elämäni on ollut ampumahiihdon rytmittämää. Olen käytännössä tehnyt kaiken ampumahiihdon ehdoilla. Eat, sleep, train and repeat, siinä elämäni yli 20 vuoden ajan. Tälle kaudelle elämäni muuttui. Ensin minusta piti tulla kokopäiväinen koutsi, lopulta minusta tuli 75 %:n koutsi Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiassa. Toki elämäni pyörii edelleen ampumahiihdon ympärillä, mutta ei enää pelkästään oman navan ympärillä.
Kun selvisi ettei minusta tule kokopäiväistä koutsia aloin heti myös ampumaan. Fysiikkaa olin tietenkin tehnyt koko kevään ja kesän mahdollisuuksien mukaan. Kesällä ja alku syksystä leirejä olikin sopivasti ja kaikki omat kehittävät harjoitukset menivät todella hyvin perille vähentyneen kokonaisharjoittelun ansioista. Lokakuulle asti sain paketin pysymään hyvin kasassa, marras-joulukuun aikana kotiin tuli päivän päätteeksi aina vain väsyneempi koutsi, joka oli yrittänyt muiden reenien välissä tekemään jonkinlaisen kehittävän tai huoltavan harjoituksen.
Lopulta ollaan tässä tilanteessa: happi ei sitoudu ja kulje yhtään, nukun kellon ympäri jos on mahdollista ja kisassa hiihto tuntuu aivan kamalalle. Yksikään tuottava harjoitus ei kehitä vaan pelkästään lisää väsymystä.
Mutta jokin ihme piru minussa asuu, sillä haluan vielä kaivaa sen kesän ja syksyn olotilan (happi kulkee ja kisavauhdista nauttii) kropastani ja saada sen ulos kisoissa. Innolla odotan mitä joululoma tuo tullessaan.
Mitä olen oppinut tänä syksynä? Jos ampuradankopissa pitää kaivaa yli 15 minuuttia reeniin lähtö fiilistä/jaksamista lienee parempi lähteä toimistolle paperihommiin.
Onneksi sentään osalla koutsattavista menee hyvin. Ja niitä kenellä vielä paras vire teetättää töitä, yritetään auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tykkään koutsin hommista ja ne menevät nyt ja tulevaisuudessa kaiken oman hössöttämisen edelle. Junnujen kanssa on mukava amppistella ja toivottavasti vähän auttaakin tässä mahtavassa lajissamme. Tänäänkin oma huono suoritus unohtui kun pukuhuoneeseen ryntäsi onnellinen onnistuja amppismatkansa alussa.
Mehis, elämä on koutsihommia ja happoa
Kuva: Kimmo Rautmaa