Piti vielä tällainenkin viikonloppu kokea. Lauantaina makuulla tuli jotain, jotain joka sai selvennyksen tänään. Selkä oli jo eilen kisan jälkeen kipeä, muttei niin kipeä kuin hartiat ja pää. Viime yönä myös selkä antoi enemmän muistutuksia olemassa olostaan. En hätkähtänut tätä. Se nyt vain joskus on jäykkä.
Tänään alkuverryttelyssä selkä alkoi kipeytymään ihan kunnolla. Jouduin pysähtymään vähän väliä pyörittelemään selkää ja ampumaradan kopissa vierailun jälkeen en saanut enää suksia jalkaan kivun takia. Ennen lähtöä ihmemies hieroja/naksuttelija Imppu auttoi mitä ehti ja voi. Selkä oli todella kipeä ja jalat toimimattomat, varsinkin vasen, koko ajan yhä enemmän. Hiihdon lisäksi pitkästä aikaa selkä vaikeutti myös ammuntaa. Oikeisiin asentoihin oli mahdoton päästä ja aseen selkään laitto ammunnan jälkeen oli vaikeaa.
Olin päättänyt lauantain jälkeen, että tänään tulen maaliin vaikka mikä olisi. Täytyy kyllä myöntää, että pari kertaa kävi mielessä luovutus. Mutta se mikä ei tappanut ei pysäyttänyt.
Tavallaan helpotus, että selvisi mikä aiheutti (ehkä) eilisen makuun kolmosen. Tällä selällä ei nimittöin kovin rentoa ja normaalia makuuasentoa lähellekään nimittäin pääse.
Kaaduin pertsan lenkillä Oloksella amppiskisa viikolla ja silloin tuli myös vasempaan jalkaan hermo tuntemuksia. Sain sen omalla hoidolla noin kolmessa päivässä lähes minimiin. Sama olo palasi kovana myös tällä viikolla hieronnassa ja osteopaatin käsittelyssä. En vain tajua mistä selkä ärtyi nyt yhtäkkiä näin paljon! Ehkä sohjoisesta ja mössöstä ladusta, kun joutui nostelemaan jalkoja normaalia enemmän? En tiedä. Luulen homman vaikuttaneen myös Oloksen kisojen tuloksiin. Amppiskisassa vielä vähemmän, mutta sileän kisassa liikkeet olivat jo melkoisen hitaita vaikka kuinka käskytti.
Nyt ei auta kuin saada selkä kuntoon ja tähdätä katsetta kohti joulukuun lopun (TOIVOTTAVASTI) katsastuksiin tammikuulle.
Shit happens ja joillekin lähes joka kerta.
Mehis
