Jöö, toinen kisa oli ja meni. Sunnuntain katastooffi on kummitellut mielessä varsinkin öisin. Joten pientä univelkaa puskee päälle. Tämäkään päivä ei mennyt niinkuin piti. Eka ja toka kiekka vielä jonkinlaista menoa, pientä sähläystä paniikin muodossa joka syö aina vauhtia. Makuu ok ja vielä pystyn kolme ekaa laukausta. Sitten kaksi sermiin ja paniikissa sakkoringille. Siellä hosuminen vain paheni, joka taisi vain yltyä johtaen lähes paikallaan hiihtämiseen. Hirveästi heiluntaa ja yritystä, mutta ei yhtään oikeaan suuntaan. Tuloksena hirviästi jääntiä vikalla kiekalla.
Ei ihan napsahtanu samalla tavalla, kun viime vuonna katsastuksissa. Vaikka kunnon kuulemma pitäisi olla parempi kuin viime vuonna. Vaikka ei kyllä ole tässä parin päivän aikana siltä tuntunut tai näyttänyt.
Nyt sitten pitää miettiä mitä tässä tekee. Ainakaan viime vuonna ei ollut helppoa niillä, jotka eivät onnistuneet ekoissa katsastuksissa, päästä enää edes ibu cupiin antamaan näyttöjä. Ja ilmeisesti näissä kisoissa pärjääminenkään ei olisi auttanut marras/joulukuulle pääsyä. Mutta olisi ollut mukava vetää omalla tasolla. Nyt on monta kysymystä vain ilmassa, eikä mikään helppo talvi henkisesti tulossa. Tottunut kiertämään kisoja ja etsimään omia rajojaan, joka on Suomen kansallisissa vähän nihkeää ja hankalaa.
Nyt päälimmäisenä on kova pettymys. Näiden katsastusten siirto vielä aiheutti tällaiselle yksinäiselle ongelmia suksien voiteluiden, hierontojen ym kanssa. Vaikka ns. kisavoitelun hoitivat kaikille liiton tyypit, eivät sukset itsestään testikunnossa pysy.. Mm. eilen illalla huolsin suksia puolitoista tuntia. Mikä nyt ei ainakaan auttanut jumista kroppaani.
Mutta se siis tästä talvesta. Pitää toivoa, että jatko olisi edes vähän parempaa.
Terveisin Ylläkseltä,
hyvin hyvin pettynyt ja itselleen suuttunut mehiläinen
