Month: July 2012

Mäkihiihto mahdollisuuksien perässä vietettiin viime viikko Ylläksellä. Mäkiä tuli hinkattua ihan kelvosti. Ja jalkalenkkejäkin pystyin tekemään jalkaisin tunturissa. Tänä vuonna pystyin tekemään kaikki suunnitellut harjoitukset Ylläkselläkin. Saagan nousu koukattuna Villaksen jyrkkään mäkeen oli minulle loistavaa harjoitusta. Ensin loivempaa wassu pätkää ja sitten useita rytminvaihdoksia vaativaa jyrkää kuokka pätkää. Sitä tulikin hinkattua paljon. Vielä kun nousussa on tasainen asfaltti, ei voi enempää vaatia.

Lisäksi pääsin tänä vuonna Äkäslompolon puolelle wassuuttamaan tosissaan. Reenistä tuli lisäksi extra mielyttävä, kun sain kaapattua viime kauden Oulun Hiihtoseuran vuoden hiihtovalmentajan videointi/kommentointi/kuskaushommiin. Jalkakäytävällä on uusi, viime kesänä tehty asfaltti, joten ei tärise ei.

Jätin Maisematien Ylläsjärven puoleisen nousun melko vähille nousuille. Pinta alkaa olla varsinkin alku noususta laatua Vuokatin vaara noin 5 vuotta sitten. Joten tärinää tuli pikkisen liikaa meikäläisen tassuille. Onneksi sinnekin suunnalle oli tullut uusi asfaltin pätkä, jossa pystyi käymään lepuuttamassa jalkoja tärinästä..

Parina ekana päivänä oli aamulla todella lämmintä, +20 ja paarmoja sen mukaisesti pörräsi ympärillä. Luulisi niiden alamäessä jäävän jonnekin muualle pörräämään, mutta ei. Paniiiik iski aika ajoin. Lisäksi iltapäivällä puurajan alapuolella oli varsin monta itikkaa. Ensimmäistä kertaa Ylläs/Olos näytti mitä se Lapin itikka paljous oikein on. Oli vauhdin ylläpitäjiä ainakin.

Sitten lämpötila laskikin torstaina +8 asteeseen ja oli muuten kylmä maantiepyörällä laskea tunturista alas Äkäslompolon puolelle. Kun tulin takaisin päin, oli asteet nousseet +9 ja enää ei varpaat, akillekset ja pohkeet jäätyneetkään niin paljon Ylläsjärven puolelle laskiessa. Lämpötilan laskun myötä oli onneksi paarmat ja itikatkin lähteneet lomalle.

Viikko meni nopeasti ja nyt taas perus Vuokatti hommaa tiedossa. Toivottavasti vaaran tie saataisiin täälläkin pian hiihdettävään kuntoon!

Mehis

Se on kesä taas. Koko kesäkuu meni kyllä kesää odotellessa. Meikäläisen roppa kaipaa lämpöä ja nyt sitä on tullut ja olo on senkin myötä parempi. Keväällä oli pikkisen heikko happi kaikkien syksyn ja talven sairastelujen jälkeen. Voimia ei ollut jäljellä ropassa yhtään. Ei siis YHTÄÄN. Ja se näkyi ja tuntui jo talvellakin. Harvoin tuli viikon kolmannesta kisasta yhtään mitään. Jokainen syksyn ja talven sairastelu söi lihaskunto kovasti. Ja hiihtäessä tuli lähinnä epätoivo, kun jalat eikä kädet jaksaneet suorittaa hiihtoliikkeitä sitten ollenkaan. Tämä sama olo vaan sitten jatkui koko toukokuun ja kesäkuun alun. Pikku hiljaa puntilla alkoi tulemaan jonkinlaista tulosta ja siitä parin viikon päästä alkoi hiihtokin tuntumaan paremmalle. Ja lopulta minä olin jälleen se joka vei, eikä sukset.

Ollaan nyt keskitytty meikäläisen osalta lihaskuntoon. Lihaskestävyyttä myllyllä eli vetolaitteella käsille, jyrkkiä sauvarinne mäkiä jaloille ja Naapurivaaran Vuokatin puoleista rinnettä rullilla. Myös Vuokatin viime vuonna uusitun rullaradan Kuru-Sorjonen osuus on tullut tutuksi. Vaaran tietä joudun välttelemään huonon ja tärisevän pinnan takia. Polvi ei tykkää siitä yhtään.

Vetolaite hajosi jo hitsauksesta, joten pitänee keskittyä muuhun harjoitteluun vähän aikaa.. 8)

Mehis

ps. Nenää on operoitu myös. Joten jos tässä jo kehtaisi näyttäytyä myös julkisilla paikoilla.. No joo. Parit ongelmat sieltä poskiontelosta löytyi ja ne poistettiin. Nyt tuntuisi ongelma puolikin toimivan. Odotellaan mitä se sanoo syksymmällä.