Month: March 2012

Viime vuosina en ole päässyt legendaarisiin Himangan ah-kisoihin. Viimeiset IBU-cupit ovat aina olleet samaan aikaan. Mutta tänään olin taas viivalla Himangalla. Aika lähellä oli etten olisi päässyt nytkään. Vielä eilen aamulla oli kurkku kipeä, mutta iltapäivällä pääsin pienelle lenkille. Ja kun siitä ei tullut enää kurkku kipeäksi päätin lähteä kisamaan. Ja kuten jo on aiemminkin todettu, peiton alla makoilu ja todella hiljainen ja vähäinen reenaaminen eivät vaan sovi minulle. Joillekin, ilmeisesti niille lahjakkaille yksilöille, edellä mainittu sapluuna näyttää usein vain nostavan kuntoa. Meikäläiselle, ilmeisesti niihin lahjattomiin kuuluvalle, sapluuna ei vaan toimi. Tarvitsen hyvissä olosuhteissa laadukasta reeniä kunnon nostamiseen.

Nogga oli vielä mennyt tuggoon yöllä, joten kisa oli ja meni. Kierroksia tai painetta sukselle en saanut potkullakaan. Joko oli liian löysä keulainen suksi alla tai mitä todennäköisimmin nopeavauhtisessa kelissä pukkasi vanha tuttu tekniikkaerhe esiin. Ja loput voitkin arvata. Tulos katastrof. Sija 3. sakot 1+1 ja pölynimuri mukaan.

Joten eikun vaan imuroimaan, jos se auttais näihin alati vaivaaviin poskionteloihin.  Huhtikuussa pääsen onneksi tomografiaan ja nenän tähystykseen. Toivottavasti se auttaisi yhtä paljon kuin edellinen nenäoperaatio. Nenä ei vaivannut moneen vuoteen. Pelkästään korvat oireilivat. Pitäähän jotain tulehdusta näissä rööreissä olla… 

Joo, posket on ollu tämän kauden juttu. On ollut talven aikana pitkiä tai jopa todella pitkiä kotimatkoja, joilla on ollut aikaa ajatella kaikenlaista. Kuten esimerkiksi sitä, kuinka suuri vaikutus marras-joulukuun sairastelukierteellä on ollut. Todella hyvä kunto meni siinä 5 viikon sairastelun aikana ja eihän tässä ole sen jälkeen kuin selviydytty.

Nyt olisi 2 viikkoa aikaa selviytyä taas edes säädylliseen kuntoon sm-kisoihin. Katotaan kuinka monta kertaa tikut on käytettävä nogassa.. 

Mut ensin imuroimaan.

Ibu cupin kiertueen siirtyessä Altenbergiin on aina odotettavissa talven parasta tunnelmaa. Niin tälläkin kertaa. Yleisöä ja ääntä on mukavasti. Ja kaikkia kannustetaan. Vaikka tietty omat Dollit ja Döllit on pää-osassa. Torstaina oli ohjelmassa normimatka, joka osaltani taisi mennä pikkisen ohi jo ennen starttia. Tuli suoritettua hallitsematon syöksy huoltokoppien läheisyydessä. Syöksystä aiheutui kaikenlaista vaivaa sitten kisaan. Sija 46. ja sakot 0+2+1+2. Plääh. Paha tuuli ei ollut niin paha etteikö siihen normiolossa olisi osunut. Ei vaan toiminut mikään normaalisti.

Perjantaina paistoi aurinko. Se on kovin erikoinen näky Altenbergissä. Peruskelihän siellä on yleensä sumua ja tuulta. Ja viime vuosina sadetta. Sama peruskeli jatkui pikakisassa lauantaina, josta selvisin paaaljon normaalimmin kuin normista. Sija 32. 0+0 +2.51 Döllille (0+0) joka oli ihan ylivoimainen (45 sek toiseen). Maalissa iski ensin epätoivo, mutta sitten pian hokasin Marinan tullessa maaliin, että Dölli voittaa koko kisan.

Sunnuntaina satoi tosissaan. Ja miun jalat oli syöksyn jälkimainingeissa ihan pihalla. Jo alkuverkassa en päässyt kuokalla mihinkään, kun jalat ei hermottanu yhtään, tiesi aseen selkään laittaessaan olevansa pulassa. Pahassa pulassa. Ja niin olinkin pulassa kisassa. Kisan pelasti pahassa myrskyssä onnistunut ammunta 1+1+1+0 ja sija maalissa oli 38. En tietenkään ollut tyytyväinen viimeisten Ibu cuppien suorituksiin. Viime vuonna onnistuin paaaaljon paremmin.

Sunnuntain oman kisan jälkeen oli vuorossa apurin hommat. Meillähän ei ole Ibu cupissa kuin suksien voitelija/joukkueenjohtaja matkassa. Sama tyyppi siis hoitaa molemmat hommat. Reenipäivinä tämä sama tyyppi muuttuu myös hetkeksi ampumavalmentajaksi, mutta kisapäivinä ampumavalmentaja on voitelemassa suksia kohdistuksen aikana. Joten aina takaa-ajosta pudonneet tai jo hiihtäneet joutuvat tai minä koen ainakin että pääsen auttamaan muita kisassa. (Toivottavasti sain edes jotain autettua.) Varsinkin myrskykelissä on ilman valmentajaa kohdistaminen melko lottoamista. Tuuli vaihtelee sarjan aikana ja siinä sitten arvot sarjan jälkeen, että mihin mikäkin laukaus meni. Varsinkin normimatkalla oli meillä kaikilla Altenbergissä vaikeuksia kohdistuksessa. Se ehkä näkyikin tuloksissa.

Lisäksi on kerrottava niille, jotka jaksavat päivitellä kuinka esim. britit, unkarilaiset, brasilialaiset, andorralaiset, espanjalaiset ym ym. voivat olla suomalaisten edellä tuloksissa silloin tällöin ja osa porukasta lähes aina. Esimerkiksi andorran tyttö on ollut andorralainen vain pari vuotta, edusti sitä ennen Ranskaa ja kiertää edelleen Ranskan joukkueen mukana. Ja kaikilla muilla kehitysmailla on mukana valmentajia ja voitelijoita jopa useampia. Enkä usko, että mitkään muut maat maksaa itse kaikki kisareissunsa (lennot, majoitukset, ruuat jos ei hotelliin varaa, vuokra-autot ja niiden kulut ym) + voitelija/joukkueenjohtajan kulut. Siinä sitten keskenään yritetään nostaa tasoa muiden maiden todella ammattimaisia koneistoja vastaan. Yhdellä apumiehellä saadaan paljon aikaan, mutta ei sillä urheilijoiden ja joukkeen tasoa saada nostettua. Ja se kait se olisi se pää-asia. Kehitys. Tason nosto. 

Ensi kauden parannuksia odotellessa.