Month: December 2010

Tuntee että pääsee paljon kovempaa, vaan eipä vaan pääse. Siinä tämän päivän kisan tuntemukset täältä Obertilliachista. Koko hermosto taitaa olla kaatumisen jäljiltä melkoisen sekaisin, kun jalat on siis ihan pihalla. Varpaita ei tunne ollenkaan ja sitä rataa kun hiihtää. Ampuminenkin on melkoista arpapeliä. Minulle tosi harvinaisia nykyjä mahtui tämän päivän kahteen ensimmäiseen laukaukseen sataprosenttia. Nyt pitää selvittää onko selälle mitään tehtävissä ja saada tämä homma taas haltuun. Ois niinkun kiva hiihtää sillain kuin pystyy. Tuntuu just nyt melkoisen turhalle kaikki hikiset pisarat ja tunnit mitä on kesällä ja syksyllä vuodattanut lenkillä. Kait sen vaan on pakko joku päivä natsata.
Mehis

Paljon hyviä hetkiä ja paljon huonoja hetkiä on mahtunut pariin viime päivään. Viime viikko oltiin Obertilliachissa valmistautumassa seuraaviin Ibu cupeihin. Torstaina siirryttiin Italian puolelle Martelliin ja lauantaina oli eka reissipäivä. Ohjelmistossa oli normaalimatka Martellin yli 1700 metriä merenpinnasta sijaitsevalla stadikalla. Kisassa oli hyviä hetkiä välillä ladulla sekä penkalla. Mutta myös huonoja hetkiä. Etenkin alkuvauhti oli ladulla liian varovaista ja vika lenkki meni töpsyttelyksi. Penkalla alku oli ihan ok, vika paikka sitten vähän kosahti. Lopputulos oli kuitenkin meikäläiselle ihan jees, sija 24. sakot 1+0+0+2 ja keulaan +5.38. Paras normimatka joitamiin vuosiin, vaikka olikin vielä varovaista touhua osan aikaa ladulla.
Sunnuntai ei ollut meikäläisen päivä. Makuu kosahti ja heti makuu jälkeen alamäessä tuli jonkinasteinen sisäsuksivirhe, jonka seurauksena istuin yhtäkkiä jäisellä ladulla ja letka niinkun meni horisonttiin. Kaatumisessa takamus tömähti jäähän sen verran että loppu kisasta meni ihan ohi. Selkä/jalka oli melkoisen turtana. Täytyy toivoa parasta ettei olisi mitään mennyt. Perjantaina uutta reissipäivää pukkaa täällä Obertilliachissa. Sitä odotellessa!