Vuokatin katsastusten jälkeen suunnattiin Olokselle lumileirille. Olosuhteet olivat huiput ja minäkin pääsin reenailemaan liiton uuden lajivalmentajan valvovan silmän alla. Leirin ainoa miinus oli majapaikan pölyinen yms olotila sekä pakastuva sää. Niinpä piti jättää leirikisa väliin, kun pakkanen ei oikein ole viime vuosina hellinyt keuhkojani.
Olokselta tulon jälkeen alkoi olo olla melkoisen tukkoinen. Thänksit siis lomailuoloksen pölyisyys olosuhteiden. Poskiontelontulehdushan se tulla tupsahti kurkun karheuden siivittämänä. Ei auttanut kuin jättää KontU:n GP-kisat väliin ja toivoa taudin hellittävän ennen Beitöstölenin niin sanottuja (ja kait ne loppupeleissä sitten olivatkin) katsastuksia. Viime viikonloppuna ei norjalainen pakkasilmasto antanut meikäläiselle armoa yhtään ja kisasuoritus jäi kauaskauas toivotusta. Ei voida puhua edes selviytymisestä vaan hengityksen välttämisestä kisan aikana.. Ainoa helppo asia kisassa oli ammunta josta selvisin kumpanakin päivänä ilman sankorinkejä.
Nyt pieni tsekkaus vielä pikkisen vaivaaviin poskionteloihin ja pian toivottavasti reeniä taas ihan tosissaan. Sitten kohti Alppeja ja uusia mahdollisuuksia.
Kuinkahan kauan tässä taas jaksaakaan olla positiivisella mielellä??
Mehis, se joka kyllä jaksaa hengittää jos vaan kärsii hengittää…
Olos-Ylläs-Kontiolahti-Beitostölen
30/11/2010