Ramsaussa pari pistoa

Olimma Ramsaussa Liiniksen kanssa reenaamassa viime ja tämän viikon alun. Mukaan saatiin Koutsi auttamaan reeneissä ja muissa kuvioissa nälkäpalkalla. Leiri ois varmasti alkanut hyvin, mikäli lennot ois ollu vaikka Riikan tai Ugandan kautta. Mutta tietenkin meillä oli ihan perinteisesti Helsinki lentolippujen kohteena jossain muodossa. Sehän sai aikaan sitten sen, ettei leirin alussa ollut kummallakaan amppiksella omia rullia ja sauvoja. Ja allekirjoittaneen ase oli myös hukassa. Mutta onneksi paikalla oli Roposet ja suksitallien tyyppejä, joten reenit saatiin vedettyä lainavehkeillä. Paitsi allekirjoittanut veti pari ekaa päivää pelkkää langlauffi reeniä, eli siis ilman ampumahässäköitä.
Leirin kovimmaksi reeniksi meitsillä oli jo ennakkospekulaatioissa muodostumassa leirin ensimmäinen harjoitus tiistai aamuna. Ohjelmistossa oli nimittäin JK 1.30. Mikä oli ihan hyvä, koska eihän mitään muita reenivermeitä ois ollutkaan kuin tennarit ja verkkarit. Eihän siinä Rittisbergille lähdettiin ja parin piston jälkeen oltiin takaisin hotellilla. Oli vaan kellossa 2.15 taulussa ja meitsi könkännyt toisella jalalla vikat 45 min. Ou jeah! Juoksukävelyt tuntuis olevan miun juttu. Juu ei. Onneksi polvi aikamoisesta ärtsähtämisestä huolimatta toipui heti seuraavalle aamulle ja sain tehtyä polvikivuttoman reenin. Alpinan monoja oli vain pikkisen ikävä ainakin kehräsluiden kohdilla. Mutta siis puuttuvat kamppeetkin tulivat sitten parin päivän soittelurumban jälkeen ja päästiin wassuttamaan ihan tosissaan Altenmarkista johonkin wassumäkeen useampia minuutteja. Ja kun meitsin asekin oli tullut, pääsin ampumaan huteja ilman rasitusta ennen iltapäivän huoltavaa reeniä.
Seuraavana päivänä ohjelmistossa oli meikäläiselle varsin haastava pitkä vaellus. Koutsi oli matkassa vain ekan piston, joten autokyyti pois oli koko ajan "tavoitettavissa". Ainoa ongelma olisi tainnut tulla mikäli jalat olisivat sopineet sopimuksen irti, että me välillä tehtiin "ainoita oikeita reittivalintoja tälle päivälle", eikä sitten lopulta tiedetty yhtään missä päin vuorta oltiin. Mutta ylös päästiin hissiasemalle ja meikäläisen vaellusten keston ennätys tässä viime vuosina tuli tehtyä. Iltapäivänä pääsin ihan yksin ampumaan sakkoja ilman rasitusta koutsin valvovan silmän alla.
Sit me levättiin vähän ja taidettiin hitusen amppistellakin. Ja sit me oltiin varattu Ramsaun kylän punttisalille vuoro. Mutta eihän sitä sunnuntaisin kukaan nyt siellä päin viitsi tulla avaamaan ovia. Onneksi Kobaldhofilla on moderni punttis ja hommaa sai räväköitettyä sielläkin. Moderni se punttis tosin oli joskus silloin kun Immo vai kuka se nyt olikaan löysi Ramsaun jäätikön. Seuraavana ohjelmistossa odotti taas sakkojen ampuminen ennen huoltavaa lenkkiä hissiasemalle ilman pistoja.
Seuraavana aamuna minua pelotti. Ohjelmistossa oli Pichlin nousua kertaa kaksi. Kuokka kuitenkin kulki sillain että kahdesti jaksoi hiihtää ylös ja lopussa vielä kiristääkin vauhtia. Joten kait se oli onnistunut harjoitus ja tekua sain sulavammaksi Koutsin valvovan silmän alla. Taidettiin kurvata vielä nousun jälkeen amppistelemaan ja osumaan tauluihin. Iltapäivällä taidettiin rullistella tiellä ylösalasylösalasylösalas. Koutsi taisi kylläkin vetää mäkivetoja ihan tosissaan vielä päälle.
Me amppikset vedettiin seuraavaksi tasuria pitkästi ja iltapäivällä taas ilman pistoja hissiasemalle. Sitten me lähdettiin Ruhpoldingiin. Vaikka siellä on remontti, sopi väliaikainen rata ja maasto meidän seuraavaan reeniin noin 99,9 prosenttia paremmin kuin Ramsaun ampumapaikalle tulo. Tämä lienee lopulta ollut se leirin ainoa oikea reittivalinta! Hyvä reeni mukavassa paikassa. Käytiin vielä tutustumassa testijuoksumäkeen, joka oli varsin jäykkä.
Sitten edessä oli enää kotimatka.
Kiitos Liinikselle reeniseurasta! Koutsille kiitos avuista! Cristianille kiitos majapaikasta! Ritulle vermeitten lainasta! Ja rahoittajille kiitos taas tästä(kin) hienosta kokemuksesta.
Toivottavasti leirin reenit poikivat hyviä hetkiä syksyn reeneihin,
Mehis
ps. kuvia jossain muodossa jossain täällä jahka kone suostuisi niitä vastaanottamaan…