>Ridnauhun menomatka meni todella vauhdikkaasti. Yht´äkkiä olimmekin jo Innsbruckissa. Pojat lähtivät uimahousuostoksille ja syömään. Henk.koht. löysin aivan upeen Germany paidan ja hyvää ruokaa. Brennerissä sitten alkoi Amazing Race. Taidettiin kyl vähän hävitä. Ehkä. Ajettiin suoraan ylähotellille kun ei oikein ollut varmuutta missä meidän hotelli olisi ollut. Sitten siinä yllättäen jotkut meistä sai kuningasidean, et voitaiskohan mekin majoittua ylähotellilla. Tilaa ei tietenkään ollut ja joillekin tämä koko kysely tuotti harmaita hiuksia. B-luokanmatkalla ei kuulemma ylähotellilla voi asua. Niin kait sitten.
Ajettiin sitten Schnaideriin asumaan ja Gässenhofiin syömään Ullen hyvin tarjoilemia herkkuruokia. Pikkuisen parempaa ruokaa oli muutenkin tarjolla Gässenhofissa kuin Klinikan diettipöydissä. Ensimäisenä yönä hävitin jonnekkin mystisesti silmälaput. Niitä ei löytynyt mistään. Kuitenkin ne on Espenillä, myönnä pois… 🙂
Toiseksi viikoksi kisojen taso nousi entisestään, kun Ridnaunhun alkoi valumaan yhä enemmän Torinosta tippuneita urheilijoita. Ridnaussa jatkui myös kuiva keli. Ensimmäisenä treenipäivänä läpyttelin pertsaa auringonpaisteessa ja tutustuin latuihin sekä katselin maisemia. Keskiviikkona, eli virallisena treenipäivänä, tuli sitten lunta aivan älyttömästi. Illalla Espeniin luottaen voideltiin sukset kuitenkin auringonpaistekelille. Meillähän oli halussamme norjalaisten salainen ase, jolla ei voinut epäonnistua. Aamulla arska paistoi täydeltä terältä pilvettömältä taivaalta. Ensimäisen päivän ohjelmassa oli ainakin henk.koht. se tärkein kisa, normaalimatka. Arpaonni ei suosinut ja jouduin viimeiseen arvontaryhmään. Diopterini jatkoi oikuttelua ja en sitten oikein ehtinyt kohdistamaan enkä verryttelemään. Kaikenlisäksi muistin noin 30 sek ennen omaa lähtöaikaa, etten ole muistanut ottaa avaavaa astmalääkettä. Riskillä matkaan, mutta vähän hiljemmin aluksi. Eipä sitä vauhtia kovin paljon voinut lisätä, muuten olisi sairaala kutsunut. Kisan pelasti ammunta 0+0+0+1. Sijoitukseksi tuli viimeisen lenkin sauvan tippumisen ja huonon hiihdon jälkeen 11. Paljon jäi ainakin kisasta hampaankoloon. Olisi ollut paljon parannettavaa joka osa-alueella.
Perjantain ohjelmassa olivat pikamatkat. Sama keli jatkui mikä oli ollut myös normaalimatkalla. Naisetkin pääsivät tutustumaan Ridnaun iiiiisoon ja jyrkkään mäkeen joka lenkillä. Mielenkiintoinen upplevelse. Lähdin kisaan ihan liian hiljaa. Ammunnalla 0+1 ja huonohkolla hiihdolla sijoitukseksi tuli 16. Illalla oli vuorossa palkintojenjaot “torilla” ja yhteinen päivällinen.
Seuraavana päivänä olivat vuorossa viestit. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun lähes kaikki poijat olivat hilanneet itsensä oman viestin jälkeen ladun varrelle meidän viestiä katsomaan. Varsinkin norskipoikien äänet kuuluivat lujana. Oma viestisuoritus oli aikalailla sellanen perusviesti suoritus, makuu lippaalta ja pystystä yks sakko joihin tarvitsin 2 varaa. Lopullinen sijoituksemme oli 7. Poikammekin saivat porukan kasaan kun Ranskan kreivi tuli ankkuriksi. Viikon tulokset löytyvät täältä.
Viestin kohdistuksessa.
Illalla teimme ennätyksen ruokapöydässä istumisessa. Keski-eurooppalaiseen tapaan olimme yrittäneet syödä joka päivä, mutta suuri nälkä oli ajanut meidät hotkimiseen. Viimesenä iltana istuimme pöydässä kuitenkin yli puolitoista tuntia. Sitten siitä lähdettiin norskien kutsumana keilaamaan norja-suomi maaottelua sinne iki-ihanien norskien, saksalaisten, ranskalaisten ja canadalaisten hotellille. Matka vaan meinasi tyssätä jo alkumatkasta, mutta onneksi paikallinen juhakankkunen pelasti meidät pinteestä. Keilaamassa oli varsin hubaa ja synttärisankari oli liekeissä. Samoin meidän Ali sai täyskaatoja. Henk.koht. hävisin Espenille niin oikealla kuin vasemmallakin kädellä! Revanssi Katin oikean mittaisella keilaradalla????!!!
Oli siinä muuten norskien valmantajalle ja lähes koko joukkuueelle selvittämistä miksi ei suomalaiset kierrä enemmän e-cupia, miksi samat tyypit kiertää m-cupia, miksei pääse em-kisoihin, miksi ei ole b-maajoukkuetta, miksi on vaan junnuja a-maajoukkueessa ym. Kait se vaan on niin, että niillä kellä on rahaa, ei tule mieleenkään ettei muilla ole rahaa. Mutta ei kait tuossa kuitenkaan kaikki ole rahasta kiinni..? Taidan ottaa norjalaisvalmentajan neuvosta vaariin ja tehdä kapinan. Ei vaan taida paljon auttaa. Ainakaan positiivisesti. Siispä nokka kohti ensi vuoden eurooppa cupeja jo marras- ja joulukuusta alkaen.
Kaikille reissussa mukana oleille siis vielä kerran kiitos KAIKESTA! Roommeitille kiitos kaikesta jo ihan muutenkin. Palaverin paikka jahka oon takas Katissa. Ja Espenille edelleen kiitos, oot aika ihana. Hiihä vielä koko kesä sauvoitta, niin alkaa kulkee! (Oma kohtaista kokemusta on ko. treenisysteemistä!) Tomasille iso kiitos videopätkistä, saksan puhumisesta ja joukkueenjohtajien kokouksista. Alille kiitos myös tällivinkeistä. Pirrelle kiitos kaikesta järjestelyihin osallistumisesta. Vaikeeta ois ollu ilman sinua. Ja Kaimalle kiitos urasiklin lainaamisesta ja takapenkin jakamisesta! Ja sille Altenbergissä oleelle huoltotyypille, joka oli koko ajan hommissa, myös kiitos! Jatketaan matkaa vaikka ens vuonna!
Haluaa takas isompiin kisoihin heti -terkuin,
Mehis
>Altenberg ja Ridnaun osa 2
25/01/2006