Toiset ajaa ympyrää Ranskassa, toiset Vuokatissa. Eräänä kauniina kesäpäivänä oli tarkoitukseni ajaa ihan harjoitus mielessä Vuokatin vaaran ympäri pyörällä. Alkumatka meni ihan hyvin ja takamuskin oli alkanut jo tottua pyörällä ajoon. Jossain vaiheessa reitti kuitenkin lähti maantieltä pois kohti "Alpe de Vuokattia". Mäen päällä oli jonkin matkaa tasaista ja ajattelin ottaa siinä vähän rauhallisemmin.
Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun innokas kannattaja lähti kannustamaan minua vauhdikkaasti. Kannustaja oli niin innokas, että minun oli pakko polkea niiiin paljon kuin jaksoin. Kannustaja jatkoi vain seuraamistani korvat luimussa ja räksyttäen kovasti. Ukkosen ja käärmeiden lisäksi pelkään irrallisia koiria todella paljon ja tämä yksilö ei näyttänyt kovin ystävälliseltä… Aikamme kisattuamme "Rekku" pysähtyi kuin seinään ja jäi tielle seisoskelemaan. Huhujen mukaan se löytyi monien kilometrien päästä kotoaan seuraavana päivänä. Noh, kukas nyt ei menisi sekaisin Tour de Vuokatissa.
Joitamien tuntien kuluttua olin jälleen Alpe de Vuokatin juurella. Tällä etapilla mäki noustiin kahdesti. Nyt ei onneksi tarvinnut mennä "Rekun" reviirille, vaan käännyin vähän aikaisemmin oikealle. Huhujen mukaan tällä tiellä on ajettu jopa hirvikolari, mutta aikaisemmista eläimellisistä tapahtumista huolimatta en törmännyt hirviin. Onneksi. Mäen päällä käännyin takaisin ja ajoin vähän matkaa alaspäin ja mitkäs ne siellä hirnuivat? The Marikan hepathan ne jo odottelivat päiväheiniä ja juomasaavien täyttöä. Päätin hoitaa homman, ettei the Marikan ja Hisu Gönen tarvinnut Rastiviikolta tulla syöttörastille. Lopulta pääsin ehjin nahoin kierrokselta kämpille ja suihkuun.
Eli voisi sanoa jopa, että tässä ollaan niinkuin back in business. Viimeisen kuukauden tekemisistä voi jo sanoa, että se ollut edes jonkilaista reenaamista. On kuitenkin pitänyt lähteä liikkeelle perusasioista ja pikku hiljaa, mutta kivut ovat vähentyneet päivä päivältä (nyt pitää koputtaa puuta). Pystynkin tekemään jo lähes kaikeinlaisia harjoituksia ja ensimmäiset tehoharjoituksetkin on jo takana. Tuntemukset harjoituksissa ovat olleet viimepäivinä mukavia, harjoittelu on taas todella kivaa, kun ei koske koko aikaa. En kuitenkaan lähde vielä kisailemaan Vaaran Wilskeisiin Liperin Pärnävaaralle. Parempi kisata vasta sitten, kun paikat on varmasti kunnossa ja on saanut alle enemmän harjoituksia.
Vapaa-ajan ongelmia viime aikoina ei ollut, sillä Tour de France on vienyt minut ihan kokonaan mennessään. Ja suosikistani ei liene epäilystä! Kuten pyöräilyn kuningas on sanonut: "Kipu on väliaikaista, lopettaminen pysyvää!"
PikkuMaija
pps. galleriassa on joitamia uusia kuvia
ps. Löysin aivan mahtavan runon, jonka on kirjoittanu Aki Riihilahti joitamia vuosia sitten asuessaan Oslossa. Kannattaa tutustua sivuihinwww.akiriihilahti.com.
Voi kuinka kävikin
että Ukki Puuroparta Korvatunturin
rikkoi rekensä
jätti Petterinsä
otti norjalaisen kalastustroolarin
jolla ilman sääliä
jätätti björn däähliä
ja heti dopingin perään huusivat
nuo öljyiset rysäkalastajat
Akkurat!
Hemohes!
Just niin eihän Teillä, Må ikke tildekkes
mitään peitellä
senhän oppi jo paskahuusissa
kun niin luki myös patterissa
sielläkin turskan haju sieraimissa
Se onkin paras norskisaavutus
jonka kielisukulainen on oksennus
mutta siitäkö pukki välittää
ja vihoissaan päättää
antaa vuonojen asukkaille ruman lahjan
Norjalaisen villapaidan!
(http://www.akiriihilahti.coml)