3 viikon painajainen

Kuva: Pressefotograf Mario Danzl

Noin kolmen viikon painajainen alkaa toivottavasti olemaan takana päin. Kontiolahden katsastuskisojen jälkeen tein laadukkaita reenejä Katissa, vaikka luisto ei ollutkaan paras mahdollinen vallinneesta vesikelistä johtuen. Österissä meni sitten kaikki ketuiksi normimatkan alkuverryttelyssä. Tästä johtuen koko joulukuun ajan oli tukala olo selässä ja hermo pinteessä. Näin jalan/jalkojen hermotus, toiminta ja voimat olivat melkoisen minimissä. Vanhasta vammasta johtuen selkäni on todella arka iskuille ja toipuminen ei ole nopeaa. Nytkin toipumiseen meni perus kolmisen viikkoa. Asioita, jotka voi olla vaikeita tajuta. Varsinkin jos ei ole omakohtaista kokemusta vaikeista selkäongelmista.

Eli molli voittoinen joulukuun maailman cup takana. Ei yhtään suoritusta lähelläkään omaa tasoa/kuntoa. Jos sellaisiin olisin pystynyt, olisin ollut tyytyväinen mihin tahansa sijoihin. Nyt ketuttaa kuin pikku oravaa, koska ei saanut ulos kropasta sitä mitä on reeneissä saanut aikaan. Sain mahdollisuuden, mutta se meni.

Ehdottomasti mukavin hetki kisoissa oli Kauppisen Jarkon eli Jaken 10. sija normimatkalla Österissä. Hypittiin, pompittiin, huudettiin, kiljuttiin ja vielä kerran hypittiin. Ja sitten tietysti itkettiin. Ilosta. Jarkon puolesta oltiin kovin iloisia ja onnellisia. Hienoa kun joku saa ulos sen mitä siellä on. Ja se ensimmäinen kerta on aina se palkitsevin. Niin varmasti itse urheilijalle kuin myös muille. Hienoa Jaken pärjäämisessä oli siis se eka kerta, Kaisan menestykseen on jo tottunut. Se tuntuu oudommalta, kun Kaisa ei ole kymppi sakissa. Hochfilzenin pallisijat tuntuivat rutiinilta.

Nyt reenaan hiihtotunnelissa kun pakkanen paukkuu -28 asteessa. Tietenkin jotain muutakin kuin putkihommia on, mutta näillä keuhkoilla ei paljon ulos ole asiaa näillä keleillä. Tammikuussa jatketaan onnistuneen/onnistuneiden suoritusten metsästämistä Ibu cupissa Otepäässä.

Mehis