Yksinäinen susi Ramsaussa

Jo perinteeksi muodostunut Ramsaun leiri jälleen takana. Tällä kertaa harjoituspäiviä tuli yhteensä leirillä 13. Alkuun kelit olivat hyviä, ainakin maa oli ylhäällä valkoinen ja sukset luisti. Ja alhaallakin oli mukavan lämmin, jopa helle näin suomalaisesta näkökulmasta. Loppu leiristä kelit heikkenivät vesisateen myötä ylhäällä. Ladusta oli lopulta hiihdettävässä kunnossa vain ylimmät luupit. Ja ne olivat melkoisesti kallellaan. Ja vielä niin päin, että hiihtopätkillä lyhyempi ja oikkuileva jalkani (viime aikoina) oli alempana. Ja hiihto oli sitten varsin mukavan tuskaista. Joten en mennyt enää ylös viimeisenä kolmena päivänä. Pertsaa oli kuulemma ylhäällä hyvä hiihtää, mutta meikäläiselle oli varmasti parempi esim. hiihtää pertsaa rullaradalla ja ampua samalla, kuin hilautua ylös läpsyttelemään.

Reissu oli tänä vuonna ns. yksinäisen suden leiri. Siis ampumaradan osalta yksinäinen. Siellä muut huomaavat ja päivittelevät heti yksinäistä eli ilman valmentajaa olevaa urheilijaa. Paljon tuli pyytämättä jälleen apuja monilta joukkueilta. Joten ei ollut yksinäinen olo. Paitsi silloin, kun ase temppuili ihan tosissaan ja ei ollut ketään muuta aamulla penkalla. Onneksi meidän liiton puolelta tuli apuja ongelmaan.

Perinteisistä Ramsaun reeneistä ohjelmistossa oli mm. Pichlin nousu rullilla. En ole ikinä vetänyt sitä täysillä, enkä nytkään. Mutta taisin tehdä oman reittiennätykseni vk/anak vauhdilla, vaikka mukana oli hitaammat rullat kuin normaalisti. Lienenkö säikähtänyt niin paljon alkumatkasta asfaltilla lötkötellyttä käärmettä?

Matkaan mahtui hyviä, mutta myös huonoja reenejä. Tietenkin. Ei aina voi olla hyvä päivä itsellä tai olosuhteilla. Ja hyvä lienee se, että pystyi myöntämään, ettei kulje tänään tai sukset luista ja reagoimaan asiaan jotenkin. Ja ennenkaikkea uskalsi tehdä muutoksia reenin aikana suunnitelmiin.

Nyt perustekemistä ja aseen trimmausta tutuissa maisemissa. Ja tutussa kelissä, sataa sataa ropisee. Toivottavasti kelit kylmenisi, että ensi keskiviikkona avattava ulkolatu täällä Vuokatissa kestäisi hyvänä!! Puolet ampumapenkasta on kuitenkin lumen peitossa jo heti ensimmäisestä lumen levityksestä alkaen…

Mehis