Uusi kausi ja uudet kujeet

Kausi loppui osaltani jo aikoja sitten. Joten minulla on käytännössä tällä viikolla alkanut pieni harjoittelu jo kohti ensi viikolla virallisesti alkavaa uutta kautta. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Viime vuosien harjoituspäiväkirjoja selailtuani, olen tullut siihen lopputulokseen, etten ainakaan tee ns. sikatehoviikkoa. Joka kerta olen tullut heti sen jälkeen kipeäksi tai siis poskiontelontulehduskierre on alkanut. Viime kaudella poskiontelot vaivasivat vain elo-, syys, marras-, joulu-, tammi- ja maaliskuussa. Ja kun tauti aina kesti 2 – 5 viikkoa, niin en edes jaksa laskea kipeänä olo päiviä. Ihan liikaa.

Viiden viikon putkeen sairastelun jälkeen marras- ja joulukuussa oli pakko mennä suoraan Kontiolahdelle kisoihin, että pääsin tammikuulle IBU-cupiin. Muutenhan talvi olisi ollut käytännössä katsoen siinä. Yritin reenata menetettyjä reenejä, mutta samalla oli pakko yrittää loihtia kunto tammikuulle esiin. Kunto ilmeisesti olikin lopulta ihan mukiinmenevä, ensimmäisessä IBU-cupin kisassa olisin nollilla ollut 9. ja niillä ammuituilla kahdella sakolla 26. Suoritus antoi paljon uskoa siitä, että oikeita asioita oli tehty vaikka sairastelut sotkivatkin kaiken. Noh, sittenpäs se tauti tuli taas takaisin.

Helmikuussa matkasin yksin Canmoreen ja kaksi ensimmäistä pikakisaa meni ihan jees. Ei hyvin muttei huonostikaan. Näytti taas ihan potentiaaliselle. Ja sitten maaliskussa Altenbergissä pikamatka meni melkein samaa rataa kuin Canmoressa. Sijat olivat 25. – 32. välillä.

Siinä ne onnistuneimmat kisat olikin. Ibu cupin pisteitä tuli yhteensä 80. Muille matkoille mahtui paljon epäonnea, keli ei kohdannut suksea tai oli vaan muuten huono happi = olin poskiontelopotilas.

Parit voimat jo takana Saagan puntilla ja kuvasta näkyvää olosuhdetta löytyy täältä Ylläksen laduilta. Nam.

Mehis

Erigeepper Challenge 2

Eilen oli ohjelmistossa Erigeepper Challenge, 100 kilometrin liimalumessa suoritettava pöljyys ja hulluus hiihtotapahtuma. Kisatoimiston vakionurkissapyörijä -jäsenenä pääsin tapahtuman tunnelmaan jo joitamia päiviä aikaisemmin. Palkintoja, numeroita, viittoja, fanisivustoja ja mainostamista.

Eilen kaikki oli valmista ja noin kymmenen hiihtäjää oli joillakin prosenteilla kisassa mukana. Samoilla suksilla ja todellisessa liima eli erigeepper lumessa hiihdetyn 100 kilometrin urakan maaliin tuli 100 prosenttisesti 4 kestävää ja hullua. Mainittakoon, että kovimman suorituksen teki amppishiihtäjä Mari. Hän oli yksi 100 kilometrin suorittajista! Todella kova suoritus.

Itsellä Erigeepper teki tehtävänsä jo 4 tunnin kohdalla, itku kurkussa hiihtäminen kivun takia ei ole kivaa.. Joten oli pakko jättää pöljyys, ettei tule turhaa pöljäiltyä. Kun nuo kaikki vaivat tuppaavat vaivaamaan sitten aina jonkin aikaa..

Geepperissä oli todella nastaa. Vaikka itse suorittaminen on melkoista itsensä kanssa taistelua. Varsinkin, kun reitti ei ole mistään helpoimmasta päästä: Vuokatin alamaaston 10 km + vaaran kisa 10 km x 5 = 100 km.

Haaveena selvitä jokupäivä Erigeepper challenge maaliin 100 prosentin suorituksella.

Mehis

ps. Erigeepper Challenge sivuilta kaikki Facebookittomatkin voivat katsella challengen päivityksiä.