10 metrin onnistuminen

Kävin tapaninpäivän ajelulla Kuhmossa. Siellä oli myös hiihtokisat. Valitettavasti oma suoritukseni oli jälleen hätäinen ja kiireinen. Eli kovin tavallinen sileän kisa meikäläiselle. Yritystä ihan liikaa ja tekniikka menee kiireen ja hätäilyn takia ihan voimahiihdoksi. Ja kaikenlisäksi se voima menee läpi kun on niin kiire. Eli tuloshan on sitten ihan katastrof. Tällä varrella ei Michi Greissia voi leikkiä sitten yhtään.
Kisassa onnistuin hiihtämään kunnolla 10 metriä, viimeisen nousun viimeiset 10 metriä. Onhan se sekin tietenkin jotain? Kiitokset vuokatin valmentagurulle avuista! Guru onneksi tajusi huutaa viimeisen nousun lopussa, että pystyt hiihtämään kovempaa. Joten yritin hiihtää kovempaa ja tekniikka ja vauhti parani ihan jo videolta katsottunakin silmissä. Että sellanen kisa.
Eli hiihtokoulu jatkuu. Onneksi ens viikkolla pääse amppiskisoihin!
Mehis, se liian pieni Michi Greissiksi

Epämukavuusalueella

Hiihdin sitten ilmoituspoliittisista syistä 3 kilometrin kisan eilen täällä Vuokatissa. Kisa siis alkoi ja meni ohi. Meikäläisen vauhtireservi on sellainen, että ei kyllä ehdi kissaa sanoa noilla matkoilla. Ja kuten sileän kisoissa yleensä, odotin vain ampumapaikkaa. Mutta eihän sitä vaan tullut. Joten on ainakin oltu eilinen kokonaan mukavuusalueen ulkopuolella. Välillä varmaan sellainenkin hyvästä? Tyytyväinen olisin ollut puoliminuuttia parempaan aikaan. Mutta ei. 

Jos taas saisi pari kunnon reeniä roppaan ja terveitä päiviä.

Mehis