The Putki

Kauden tässä vaiheessa alkaa jo olla aika monta kisaa ja kohdistusta takana. Kauteen on mahtunut jo jos jonkinlaista kisaviikkoa.
Ibu ja maailman supissa on tällä kaudella ollut välillä bronx meininki ja välillä amatöur meno ampumapenkalla. Joulukuussa oli huollon lisäksi valmentajakin mukana Ibu cupissa. Valmentajasta teki hyvän vielä se, että koutsilla oli myös putki. Ja jopa näyttölätkä. Valmentaja+putki+näyttölätkä onkin ollut joulukuun jälkeen varsin harvinaista FIN kohdistuspaikalla. Ainakin meikäläisen ollessa milloin missäkin supissa yrittämässä kohdistusta milloin minkäkinlaisissa olosuhteissa. Tammikuussa on penkalta löytynyt yhdistelmiä koutsi+putki tai pelkkä koutsi (jolle on hommattu sitten jostain putki) tai sitten vaan ihan pelkkä putki. Näistä yhdistelmistä melkein toimivin on ollut pelkkä putki. Mikäli putki on ollut urheilijoiden omassa käytössä. On ainakin nähnyt osumat ja päässyt selville myrskytuulen metkuista. Vaikkei mitään palautetta saakkaan yksittäisten osumien/tuulen puuskan vaikutukista, kun ei tiedä kuinka viiden laukauksen sarjan osumat menevät tauluun noin niinkun tarkasti. Siis minne mikäkin laukaus meni. Eli ennakoiden arvointi/otto on melko hankalaa.

Sitten se, että ollaan oltu jopa ilman putkea reissussa on ollut melko kivaa. Vielä pikkuisen mukavampaa on ollut kysellä putkea lainaan ja sitten vielä kun palautuksen kanssa on ollut pieniä onkelmia, niin ei olla voitu enää edes turvautua viime vuoden putkijärjestelyyn. Viime vuonnahan The IBU cup Race Director kuljetti meille putkea paikasta toiseen Ibu autossaan. Onneksi meitä onnettomia/rahattomia/ibu cup on ihan turha -tyyppejä autetaan. Edes muiden maiden/järjestäjien/ibu tyyppien toimesta.

Scopen kanssa on myös hauska kävellä kisan kohdistuspaikalle. Lähes kaikki muiden maiden kilpurit katsovat melko pitkään putken kanssa kävelevää kilpuria. Valmentajista puhumattakaan. Sitten vasta ilo irtoaa, kun alkaa itse virittelemään putkea toimintavalmiuteen penkalla. Nauravia ja epäuskoisia katseita tulee joka suunnasta. Varsinkin nyt, kun olemma maapisteissä sen verran hyvin, että ympärillä on kaikki ne maat joilla on kohdistuspaikalla radiopuhelimet, vara-aseet ja useampi koutsi. Ja putkihan on meillä siinä urheilijoiden puolella tietenkin, eikä siellä virallisella putkien ja koutsien alueella.
Näilläkin järjestelyillä ollaan tällä tavalla selvitty Ibu cupista. Nythän meillä on kuitenkin ollut liiton puolesta suksihuolto. Suksihuolto vaan on joutunut järkkäilemään kaikki muutkin hommat. Siis ne paperihommat ja kokoukset ja muut. Olipa koutsia tai koutsia+putkea ollut pelipaikalla.
Samalla viivalla lähtöpaikalla ollaan ja toivottavasti vielä joku päivä jo ihan kohdistuksesta alkaen.
Mehis, se jonka putkea ei edes kelpuuteta matkaan 8)

Raahen kautta Osrblieen

Altenbergin jälkeen keräilin motivaatiota ja harjoittelin pari viikkoa. Kävin myös Raahessa sileäen kisoissa, koska se hiihto vois mennä paremminkin. Sileän kisa olikin varsin jees, vaikka se pikkisen oudolta tuntuukin heilua hulluna ilman asetta. Se on kyllä ihan eri laji. Huolimatta mustasta ja nihkeästä kilometristä 2,5km-3,5km sain vikalla kilsalla nostettua itseni takaisin kisan keulaan.

Sitten jännitettiin, että päästäänkö Osrblieen vai ei. Päästiin kisaamaan ja lähdin suurin odotuksin (siis omin suurin odotuksin) kisaamaan. Matkustuspäivä oli torstai ja keskiviikkona oli reenissä kaikki ok. Noh, matkustamisen jälkeen oli jaloittelulenkillä jalat jotenkin oudon tuntuiset. Mutta se on ihan normaalia. Olo kuitenkin jatkui vielä perjantainakin reenissä ja reenin jälkeen. Noh, sekin on ihan normaalia noin kun mennään kisapaikalle vasta torstaina. Lauantaina kuitenkin oli normaalimatka ja aivan ihme keli. Taisin valita liian kostean kelin suksen ja olotila oli kuin liimassa olisi liuttanut suksea väkisin. Lisäksi ampumaolosuhteet olivat todellaTODELLA haastavat tuulen takia. Selvisin penkalta kuitenkin 0+1+1+0 saldolla jonka ansiosta sijoitus oli 22. Plääh.

Sunnuntaille baana vettyi jo lähelle normi vesaria ja suksikin meni mukavammin. Vaikken uskaltanutkaan enää edes valita ropelia. Se petti niiiiiin syvästi lauantaina. Noh, oikeasti ihan sama lopulta minkä suksen valitsin tai olin valitsematta. En nimittäin meinannut päästä edes ensimmäisen sillan yli. Sen verran oli jalat poissa pelistä. Jaloissa vallitsi tunnottomuus, voimattomuus, hervottomuus, pakotus ja mitähän vielä voikaan tuntua kun jokin hermo on puristuksissa selästä. Eli se siitä kisasta.

Pikkisen niinkun harmittaa, kun meni se Altenberg niin hyvin ja kunto on edelleen ihan sama. Niin selkä alkoi yhtäkkiä krenaamaan. Enkä edes ole kaatunut, liukastellut tai muutakaan. Eli ei tämä mitään vakavaa voi olla. Lienen vaan mokannut jotain. Se oli tälläinen to-su tällä viikolla selän osalta. Näitä aina silloin tällöin tulee pitkässä juoksussa. Ja joskus ne sattuu kisoihin. Nyt vaan oli ehkä huonoin mahdollinen ajankohta tuolle. Ei vaan voi mtn.

Mehis, pettynyt