>Reissit # 9 ja 10 Obertilliachissa

>

Maanantain huoltavan pertsan lenkin jälkeen pakattiin auto ja saatiin vielä kaikki kilpuritkin Opeliin. Ja eikun maisemareittiä pitkin Ridnausta Obertilliachiin. Obertilliachissa keli jatkui kuivana peruspakkasena ja baanat olivat kuivat ja kovat. Ihan jees siis. Harmittavasti keli alkoi koko ajan kylmenemään. Perjantain reissipäivänä miesten lähtöä siirrettiin tunnilla -23 asteen pakkasen takia. Pakkanen ei kyllä hellittänyt stadionin varjoisessa montussa juurikaan yhtään, mutta kisat saatiin läpi.

Itsellä pakkaskisat ovat aina ihan turhia yrityksiä ja tälläkin kertaa kisaan piti lähteä vain selviytymään. Kuiva ja kylmä keli oli jo yskittänyt muutenkin viikon verran, eli astma oli ollut huonona, joten kisaan piti lähteä melkoisen “turvallista” vauhtia. Heti ensi potkaisusta huomasin, että tänään olisi parasta kisavauhtia eli tekniikkaa tarjolla tälle kaudelle. Harmi vain, että koko reissi piti vetää keuhkojen ja pakkasen ehdoilla. Eli suomeksi, ei voinut ahdistaa yhtään vaan piti mennä sellaista pintaliitoa. Ja silti viimeinen kierros oli melkoista ininää hengityksen osalta, eli en uskaltanut puristaa yhtään… Harmitzi.

Tuloksena kisasta oli 43. sija, sakot 1+0 ja eroa kärkeen 2min 54sek, eli sain taas minuutin pois erosta kärkeen. Maalissa odotti ihan jäinen olotila yhdistettynä keuhkojen armon yskitys/oksennus tilaan.

Lauantain takaa-ajo oli ohi jo heti ensi potkusta lähtien. Kollega Annukan kanssa ostamamme huolto/kohdistuspalvelu joukkueesta kukaan ei päässyt takaa-ajoon, joten sukset saimme jo pe iltana voideltuina. Harmi vain, että säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja taivaalta tulikin kireän pakkasen lisäksi lunta. Joten, tälli tai ainakaan kuvio ei kohdannut vallitsevaan kelliä sitten yhtään. Kuokkaa tasaisella oli päivän teema… Kun sukselta ei saanut apuja yhtään ja yskityt keuhkot olivat melkoisesti ottaneet itseensä sprintistä, ei kisaamisesta juuri voine puhua. Kuhan kävi vetämässä läpi 10km neljällä ammunnalla. ´

Koko reissussa en saanut yhtään makuuammuntaa ilman sakkoa. Vaikka tuloksissa takaa-ajon ammunta olikin 0+1+1+0, todellisuudessa kiersin 1110. Makuun neljäs laukaus on kaatunut todella hitaasti ja en sitä huomannut, vaan kiersin ringin.. Mutta siis, eteenpäin pääsin kisoissa edes vähän tekniikan osalta, ammunta pysyi jokseenkin kasassa ja ero kärkeen pieneni edes vähän. Joten ei kun eteenpäin ja sekunteja vielä coursetimesta pois…

Maijatsi

ps. Eilen oli taas joka talvinen lentoliikenteen maailmanloppu… Kajaanin kone laskeutui 00.30, ensimmäinen yhteyslentomme Munchenistä oli peruttu ja kaikenlaista ja moista. Mutta tänään kait kaikki ovat jo päässeet lumimyrkyisestä Keski-Euroopasta Suomeen.

>Reissit # 7 ja 8

>Ridnaun ja Ibu suppi. Aikamoista menoa. Ei vaan minulla. Eilinen normimatka oli varovaista ja liian paljon isoa mäkeä odottelevaa. Ja sitten siinä isossa mäessä niissä kohdin missä suksea ei saa liu’tettua yhtään tuli takkiin vielä ihan tosissaan. Ei vaan riitä aseen kanssa jerkku tassuissa 🙁 Ja hiihtoon tulee tyhjiä hetkiä tyhjien hetkien perään. Ammunta meni 1+0+1+0 ja sijaksi tuli sitten 45.
Tämän päivän eli sunnuntain pika meni jokseenkin penkin alle. Tuo latu olisi tänään sopinut edes vähän paremmin wassu kropalleni. Vaan kun ei. Oli aika tyhjää kropassa. Ammunta 1+0 ja sija 60. Ei paljon naurata. Mut tuli onneksi vähempi takkiin kärkeen yhdellä sakolla kun Idressä nollilla. Ja sama kärki. Et jos niinkun oikeen hakee positiivista… Ja siis hei, täällä on lunta!!
Huomenna kohti Obertilliachia ja toivottavasti kohti parempia hiihtoja. Edes vähän kunnon mukaisia suorituksia.
Mehis